Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry on ollut mukana työelämäkumppanina Laurea Otaniemen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden Kristiina Pynnösen ja Satu Väätäisen opinnäytetyössä Perheenyhdistämisen jälkeinen tuki – Perheiden näkemyksiä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata perheenyhdistämisprosessin jälkeen tarjolla olevaa tukea ja kotoutumista perheiden näkökulmasta, mitä on aiemmin tutkittu kovin vähän. Laadullisin tutkimusmenetelmin toteutetun opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla, joita varten Pynnönen ja Väätäinen haastattelivat EHJÄ ry:n nuoria, joilla oli kokemusta perheenyhdistämisestä Suomessa joko perheenjäsenenä tai perheenkokoajana.
Tutkimuksen mukaan saadun tuen määrä vaihteli voimakkaasti haastateltavien välillä. Perheenkokoajat olivat suurimmalta osin vastuussa perheensä kotouttamisesta, minkä he kokivat raskaaksi ja kuormittavaksi. Järjestöt nousivat haastatteluissa esiin pienresurssisen palvelujärjestelmän täydentäjinä, joiden kautta perheenyhdistämisen kokeneet voivat saada yksilöllistä palvelua.
Pynnönen ja Väätäinen kirjoittavat työssään, että haastateltavista hakeutuivat järjestötoimintaan ne, jotka eivät olleet saaneet riittävää tukea sosiaalitoimesta. Järjestöjen tuki koettiin tärkeänä – ne olivat auttaneet haastateltavia kokonaisvaltaisemmin ja jopa enemmän kuin sosiaalitoimi. Kaikilla haastatelluista ei kuitenkaan ollut tietoa järjestötoiminnasta tai siitä, millaista apua järjestöistä voisi saada. Tärkeimmäksi tukijaksi koettiin silti oma perhe.
“Järjestö on auttanut minua aika paljon. Enemmän kuin sosiaali.” – Perheenjäsen (Pynnönen, K. Väätäinen, S. 2023, s. 26).
Toiveena haastateltavilla oli, että tukea olisi perheenyhdistämisen jälkeen tarjolla enemmän sekä heidän oman toimijuutensa lisäämiseksi että perheenkokoajan vastuun vähentämiseksi. Haastatellut perheenjäsenet haluaisivat koettua vähemmän riippuvaisia perheenkokoajan tiedoista ja taidoista. Tukea haastateltavat olisivat tarvinneet muun muassa viranomaisasioihin, perhesuhteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, kielihaasteisiin, taloudelliseen tilanteeseen ja muihin arkisiin asioihin. Merkittävimmäksi kehityskohteeksi nousikin riittävän tuen tarjoaminen perheenyhdistämisprosessin läpikäyneille, mikä vähentäisi perheenkokoajan vastuuta ja koettua kuormitusta.
Opinnäytetyön voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan täällä.