2 Ohjaajan paikkaa avoinna Porvoossa

Haemme joukkoomme kahta ohjaajaa Porvoon tiimiimme työskentelemään pakolaistaustaisten nuorten tuetun asumisen toiminnassa.

Nuoren itsenäistyminen ja näkökohtia vanhemmuuteen

Laulaja Jouko Mäki-Lohiluoma kertoi tarinan nuorena kokemastaan epätoivoisesta tehtävästä muuttaa vanhempiaan. Tehtävä oli tuntunut lähes mahdottomalta, mutta oman aikuistumisen myötä työ alkoi vihdoin tuottaa positiivisia merkkejä: vanhemmat alkoivat ymmärtää asioita paremmin.

Lastensuojelusta ja lasten suojelusta

Olen viime aikoina joutunut pohtimaan monilla eri foorumeilla suomalaisen lastensuojelun tilaa. Joidenkin mielestä lähes kaikki lastensuojelun mittarit näyttävät punaista ja samanaikaisesti kuntien heikko taloustilanne on muuttumassa krooniseksi. Poliitikot, virkamiehet ja media esittävät julkisuudessa laskelmia huoltosuhteen muuttumisesta seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana sekä kuvaavat tähän ilmiöön perustuvaa taloudellisten resurssien vähenemistä. Kaikki tämä ei voi olla vaikuttamatta myös lastensuojeluun.

Kasvatuksesta ja TV-ohjelmista

Vanha opiskelukaverini oli tulossa Pohjanmaalta vierailulle kahden lapsensa kanssa. Ystäväni toimii nykyään erityisopettajana ja tästä syystä aloitin keskustelun haastavasti: ”Vaimon kanssa juuri pohdimme, mitenhän erityisopettajan lapset osaavat käyttäytyä”. Ystäväni 13- ja 10-vuotiaat lapset hymyilivät kuullessaan kysymyksen, mutta ystäväni reagoi aloittamalla välittömästi tyttärensä hiusten harjaamisen.

Ammatillisuudesta lastensuojelussa

Ammatillisuus käsitteenä on ohjannut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi käytäntöjä, joita on vaalittu ja kehitetty lastensuojelumme piirissä. Lastensuojelun toimijoiden työ on muuttunut ammatillisemmaksi ja samalla työntekijöiden suhde sekä työhön että vapaa-aikaan on saanut uusia merkityksiä. Työ otetaan nykyään enemmän työnä ja vapaa-aika erotetaan työajasta entistä selvemmin.

Menneisyytemme merkitys

Olin kesäkuun alussa matkalla Belgiassa, jossa mukanani ollut vanhin tyttäreni syntyi reilut kaksitoista vuotta sitten. Kävimme niillä paikoilla ja niissä taloissa Antwerpenin kaupungissa, joissa hän oli viettänyt elämänsä ensimmäiset kolme ja puoli vuotta. Viimeiseen kahdeksaan vuoteen tyttäreni ei ollut käynyt Belgiassa. Itse kuulostelin mielenkiinnolla, mitä hän muistaa varhaisesta lapsuudestaan ja kyselin kovasti, mikä vaikuttaa tutulta.